Niin huomaamatta
Viet pohjan alta
Ja paikoilleni jään
Pelkoineni hämärään
Virumaan kuin kuolemaan
Ei paljoa jää
Kun kaiken pois
Tuo tumman mielen syys
Vain varjoihinsa virittyy
Ja kurimukseen kuristuu
Soi kunniaksi tuon kurjan luojan
Vain riimit joista jää
Ei säveltäkään elämään
Olen pelkkä ihminen
Joka kestäisi vaikka katkeaa
Kulkemalla tätä tietä karkeraa
Ja kaiken luulin
Jo tielle tulleen
Vaan enpä pimeää
Näin suurta mikä selättää
Olen pelkkä ihminen
Joka kestäisi vaikka katkeaa
Kulkemalla tätä tietä katkera
Niin huomaamatta
Viet pohjan alta
Ja paikoilleni jään
Pelkoineni hämärään
Virumaan kuin kuolemaan
Olen pelkkä ihminen
